Kun kotona vipeltää dorgi, jolla on vahvat mielipiteet, vielä vahvempi vietti – ja housut jalassa merkkailun varalta, ei kastraatiokeskustelulta voi välttyä. Tässä blogissa pureudunkin siihen, mitä kaikkea leikkauspäätökseen liittyy: faktoja ja tunteita, pientä huumoria unohtamatta, sillä sitä tuossa alimittaisessa, mutta sangen pitkässä Pötkössä riittää.
Pötkö alias Ruska on voimakastahtoinen nuori herra, ja hänen kastraationsa on viime kuukausina ollut meillä kotona varsinainen keskustelun kestoaihe. Päätös on tärkeä, mutta herättää myös paljon tunteita ja huolta. Olen siirtänyt leikkausta eteenpäin, sillä en ole täysin varma, mitä se tuo tullessaan. Tavoitteena on vähentää ärhentelyä ja päästä eroon sisälle merkkailusta. Ruskalla onkin ansaittu liikanimi ”pöksypoika”, sillä housut ovat käytössä aina, kun ei haluta tehdä siivouskierrosta pissajälkien perässä.
Olen viime kuukausina lukenut enemmän kastraatiosta kuin varmaan moni eläinlääkäri opintojaan suorittaessaan. Maalla kasvaneelle aihe ei ole vieras, eikä itse operaatio pelota. Se, mikä pistää jarrut päälle, on Ruskan luonteen mahdollinen muutos. Minulle on aina ollut tärkeää, että eläin – rodusta ja lajista riippumatta – saa olla oma itsensä. Haluan koirani, kissani, hevoseni tai vaikka kirahvini olevan omia persooniaan. Kodissamme pätevät tietyt rajat, mutta tahdon ja luonteen on lupa näkyä. Sama linja on ollut myös lasten kasvatuksessa: rajat joustavat, mutta on tietyt pisteet, joita ei ylitetä. Jos tämä tapa ei jollekulle sovi, emme todennäköisesti sovi samaan laumaan.
”…vahva corgin perimä näkyy paimentamisessa ja laumanvartijamaisessa käytöksessä.”
Mutta palataan Ruskalle suunniteltuun pallien poistoon. Leikkauksen tavoitteena on vaikuttaa paitsi sisälle merkkailuun, myös vähentää laumanvartijan aggressiivisuutta sekä erityisesti Usvan juoksujen aikaista lemmentuskaa ja yöllisiä vahtivuoroja. Ruska on luonteeltaan valloittava, läheisyydenkipeä ja sylikoiramainen – mutta vahva corgin perimä näkyy paimentamisessa ja laumanvartijamaisessa käytöksessä. Kun nämä mainitut piirteet yhdistää mäyräkoiran kovinkin vokaaliseen perimään, lipsutaan välillä jopa farssin puolelle.
Persoonallisuus toivottavasti ei katoa kastraation myötä, mutta hormonivetoisten, ei-toivottujen piirteiden toivon hieman laantuvan. Talossa kun asustaa myös saksanpaimenkoira-narttu, jonka olemus on kuin kävelevä testosteronimagneetti. Toki kastraation taustalla on myös ehkäisy – vaikka yhdistelmä voisi tuottaa mitä mielenkiintoisimpia koirasekoituksia, pentuja emme tähän talouteen tästä yhdistelmästä kaipaa.
Kemiallinen kastraatio oli myös pohdinnassa. Mutta kun kerran aletaan housuista luopumaan, niin tehdään homma kunnolla.
Eläinlääkärin valinta on ollut yllättävän vaikea luku sinänsä. Minulla ei ole vakiintunutta luottoeläinlääkäriä, vaikka Nekalan Evidensia Tampereella, onkin vuosien varrella tullut tutuksi. Suurella eläinlääkäriasemalla lääkärin tapaaminen muistuttaa toisinaan vähän arpapeliä: koskaan et tiedä, kuka sinua seuraavalla kerralla vastaanottaa. Tavoitteena olisi löytää se ”oma” lääkäri meidän eläinkakaroille, sellainen, jonka kanssa voisi vaihtaa pari sanaa muustakin kuin rokotusaikatauluista.
Olen kysellyt suosituksia, vertaillut, puntaroinut – ja lopulta päätynyt pariin vahvaan kandidaattiin. Hintavertailua on tullut tehtyä siinä sivussa: edullisin tarjous Ruskan kastraatiosta on ollut noin 300 euroa, kallein reilut 500 euroa. Leikkaus ei ole eläinlääketieteen monimutkaisimmasta päästä, mutta hintahaitari on sitäkin leveämpi. Tärkeintä kuitenkin on löytää ammattilainen, jonka osaamiseen ja palveluun voin luottaa.
Leikkauksen jälkeen alkaa uusi luku: parantuminen vie aikansa, ja ruokavaliota täytyy tarkastella tarkemmin. Kun energiankulutus leikkauksen myötä usein vähenee, riski on, että sylikoirasta tulee enemmänkin sylimakkara. Ylipaino tuo mukanaan omat terveysongelmansa, joten ruokintaan ja liikuntaan täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota.
Summa summarum. Kastraatiopäätökset eivät ole mustavalkoisia, ja jokaisella koiraperheellä on omat mietintänsä. Meillä vaakakupissa painaa Ruskan hyvinvointi, koko talouden yöunet – ja toive siitä, että jatkossa pöksyt voisi jättää kaappiin. Pohdinta asiassa on vaikeaa ja keskustelu eläinlääkärin kanssa on edessä. Toistaiseksi meillä siis vielä viipottaa pallinsa säilyttänyt energinen ja vahvalla otteella laumaansa vartioiva rakas Pötkö.