Turvallisuus on yksi perustarpeistamme, mutta sen kokeminen on monisyinen ja henkilökohtainen asia. Voimme tuntea olomme turvassa, vaikka olosuhteet ympärillämme viestittäisivät päinvastaista, ja toisaalta voimme tuntea suurta turvattomuutta tilanteessa, jossa kaikki ulkoisesti vaikuttaa olevan hyvin. Mistä tämä johtuu, että voimme tuntea olomme turvassa, vaikka olosuhteet ympärillämme viestittäisivät päinvastaista?
Maailmantilanne tuo monelle turvattomuuden tunteita, niin ainakin itselleni viime aikoina. Uutiset täyttyvät ennen näkemättömistä konflikteista, luonnonkatastrofeista ja epävarmuudesta, jotka luovat huolta tulevaisuudesta. On ollut vaikea ymmärtää miksi tuntee niin vahvasti asioista, jotka tapahtuvat kaukana omasta arjesta, ja miksi jonkun toisen maan poliittinen sekasorto saa itselle aikaan ahdistuksen tunteita ja syvää huolta.
”Emme aina pelkää sitä, mikä on vaarallista, vaan sitä, mikä on tuntematonta.”
Tietoisuus maailman ongelmista voi vaikuttaa turvallisuudentunteeseemme, vaikka henkilökohtainen arkemme olisi ennallaan.
Samaan aikaan on mahdollista, että ihminen kokee olevansa turvassa vaikeissakin olosuhteissa – sodan keskellä, pakolaisena tai yhteiskunnallisen epävakauden keskellä. Tämä saattaa johtua selviytymismekanismeista, yhteisöllisyydestä tai jopa siitä, että uhkaan tottuu niin, että se ei enää herätä yhtä suurta pelkoa.
Turvattomuus ei kuitenkaan aina liity ulkoisiin uhkiin. Yksinäisyys voi olla yksi syvimmistä turvattomuuden muodoista. Ihminen voi elää vakaassa yhteiskunnassa, jossa arki rullaa moitteettomasti, mutta jos häneltä puuttuu läheisiä ihmissuhteita, turvallisuuden tunne voi olla horjuva. Samoin huonossa parisuhteessa eläminen voi luoda turvattomuutta, vaikka kotiin ei kohdistuisi fyysistä uhkaa. Henkinen etäisyys, luottamuksen puute ja jatkuva epävarmuus voivat saada ihmisen tuntemaan itsensä turvattomaksi omassa elämässään.
Mielen maailma on myös erikoinen turvan ja turvattomuuden näkökulmasta. Painajaiset voivat herättää niin voimakkaita tunteita, että heräämme ahdistuneina, vaikka tiedämme olevamme sängyssämme turvassa. Kehomme reagoi uneen kuin todelliseen uhkaan, ja vasta hereillä voimme vakuuttaa itsellemme, ettei vaaraa ole.
”Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Kullekin päivälle riittää sen oma vaivansa.”
– Matteus 6:34
Vanhemman näkökulmasta turvattomuuden tunne voi liittyä omaan lapseen, vaikka kaikki ulkoisesti olisi hyvin. Kun aikuinen lapsi muuttaa toiseen kaupunkiin ja alkaa elää itsenäistä elämäänsä, vanhemman mielessä saattaa pyöriä huoli – pärjääkö hän, onko hän turvassa, tekeekö oikeita valintoja? Vaikka järki kertoo, että lapsi on vahva ja kykenevä kohtaamaan maailman, sydän kantaa silti huolta. Turvallisuudentunne ei siis ole vain siitä kiinni, onko uhkaa oikeasti olemassa, vaan myös siitä, kuinka syvästi välitämme toisista ihmisistä.
Mitä voimme tehdä lisätäksemme omaa ja muiden turvallisuuden tunnetta? Yhteys toisiin ihmisiin on avainasemassa – oli kyse sitten perheestä, ystävistä tai yhteisöistä, joihin kuulumme. Myös itsensä rauhoittamisen taidot, kuten tietoisuusharjoitukset ja hengitystekniikat, voivat auttaa käsittelemään turvattomuuden tunteita. Lisäksi on tärkeää tunnistaa, mistä oma turvattomuuden tunne kumpuaa – onko se ulkoinen tilanne, oma elämäntilanne vai mielensisäinen reaktio?
”Älä murehdi asioita, joille et voi mitään, ja tee jotain niille, joille voit.”
– Epiktetos
Turvallisuus ei ole vain fyysinen tila, vaan myös kokemus, jonka voimme rakentaa ja vahvistaa itsessämme ja ympärillämme. Vaikka maailma voi näyttää epävakaalta ja henkilökohtainen elämä voi toisinaan tuntua pelottavalta, voimme etsiä keinoja, jotka auttavat meitä tuntemaan olomme turvatuksi – niin ulkoisesti kuin sisäisesti.
Pidetään toisistamme huolta.