Etä- ja lähityöstä keskustellaan usein kuin pitäisi löytää yksi malli, joka sopii kaikille. Työt, ihmiset ja elämäntilanteet ovat kuitenkin erilaisia. Minulle etätyö on paras vaihtoehto, ja siihen on monta syytä.
Etätyö mahdollisti sen, että pystyin muuttamaan takaisin lähelle vanhoja vanhempiani. Ratkaisu oli omani, samoin kuin sen mukana tullut 180 kilometrin työmatka yhteen suuntaan. Edestakaisin se tekee 360 kilometriä yhden toimistopäivän vuoksi. Ajaminen vie aikaa ja bensakin maksaa melkoisesti, joten toimistolle lähtemiselle saisi mielellään olla jokin muukin syy kuin se, että siellä on työpöytä.
Etätyöhön on omalla kohdallani myös terveydellisiä syitä. Perinnöllisen immuunipuutossairauteni vuoksi teen erityisesti talvikauden epidemia-aikana töitä mieluummin kotona, missä voin vähentää altistumista tartunnoille. Mahdollisuus etätyöhön tuo silloin arkeen myös mielenrauhaa.
Oma työni on muutenkin melko yksinäistä ja vahvasti kansainvälistä asiantuntijatyötä. Työni ei ole paikkaan sidottua. Lentoyhtiöiden, asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa keskustelen joka tapauksessa verkossa tai puhelimessa. Työn arvo ei synny siitä, missä olen, vaan siitä, mitä saan aikaiseksi.
Kotona olen tehokas, koska saan keskittyä. Minulla on ergonominen ja toimiva työpiste, kaksi suurta näyttöä ja kunnolliset työvälineet.
Näitä osaa arvostaa, kun päivä kuluu Excelin, analyysien, taustamateriaalien ja esitysten parissa. Toimistolla vastassa on vaihtuva työpiste, jolle rakennan joka kerta väliaikaisen leirin läppäristä ja mukana kulkevista tavaroista.
Toimistolla päivä pirstaloituu minulla helposti. Keskustelut kollegoiden kanssa ovat usein hyödyllisiä, mutta huomaan siirtyväni tehtävästä toiseen niin usein, että keskittymistä vaativat työt etenevät hitaammin kuin kotona.
Jos minun täytyy tehdä vaativaa analyysia, rakentaa laaja Excel tai kirjoittaa esitys, jonka sisältö vaatii kunnollista paneutumista, toimisto ei useinkaan ole siihen paras paikka. Ennen etätyöaikaa vietin päivän toimistolla muiden ihmisten keskellä ja tein keskittymistä vaativat työt illalla kotona. Työpäivät venyivät helposti aamukahteen tai -kolmeen, koska vasta illalla ympärilläni oli riittävän hiljaista.
Etätyö ei siis ole vähentänyt työntekoani. Se on auttanut tekemään työt järkevämpään aikaan vuorokaudesta.
Lähityölläkin on tietenkin etunsa. On mukava tavata kollegoita kasvokkain, vaihtaa kuulumisia ja istua välillä yhteisen pöydän ääreen ilman Teams-linkkiä. Juuri niissä spontaaneissa keskusteluissa voi syntyä ajatuksia, joita ei erikseen varatussa kokouksessa olisi tullut esiin. Samalla tulee tunne siitä, että kuuluu työyhteisöön, vaikka tekeekin oman työnsä pääosin itsenäisesti.
Siksi käyn toimistolla, kun siihen on hyvä syy: yhteinen tapaaminen, suunnittelupäivä, tapahtuma tai asia, jota on helpompi käsitellä yhdessä samassa tilassa. Toimistolla saan nähdä kollegoita ja keskustella myös ihan arkisista asioista. Kohtaamiset ovat arvokkaita, mutta ne eivät yksin ratkaise sitä, missä työ tulee parhaiten tehdyksi.
Etätyössäkin on varjopuolensa. Työ voi muuttua yksinäiseksi, päivät voivat alkaa muistuttaa liikaa toisiaan ja raja työn ja vapaa-ajan välillä hämärtyä. Jos työn lopettaminen on muutenkin vaikeaa, kotona on turhan helppo palata työpöydän ääreen hoitamaan vielä nopeasti yksi asia. Hyvin harvoin kuitenkin huomaan istuvani työkoneen äärellä vielä aamuyön tunteina, kuten pääosin lähityötä tehdessäni tapahtui.
Kotona työskennellessä joudun myös panostamaan sekä työvälineisiin että työskentelyolosuhteisiin. Yksittäisenä isona kuluna on toimiva nettiyhteys. Seuraava suurempi haave on sähköpöydän hankkiminen kotikonttoriin.
Etätyö vaatii myös luottamusta. Työnantajan täytyy luottaa siihen, että ihminen tekee työnsä, vaikka ei näe tämän istuvan työpisteellään. Omassa työssäni sekä tulokset että tekemättä jääneet asiat näkyvät kyllä. Jos jättäisin työni hoitamatta, se huomattaisiin melko nopeasti. Tuolilla istuminen ei itsessään ole työn tulos.
Keskustelu etä- ja lähityöstä on hyvin kärjistynyttä, niin kuin moni muukin julkinen keskustelu tänä päivänä. Asia nähdään helposti mustavalkoisesti: joko tai. Näinhän se ei ole. Kaikkia töitä ei voi tehdä etänä, ei edes oman työnantajani palveluksessa. Työtehtävien erilaiset vaatimukset pitäisi pystyä ottamaan huomioon ilman, että niistä syntyy valtaisa riita työntekijän ja työnantajan välille. Työntekijän toiveet ja työn vaatimukset eivät aina kohtaa, ja silloin on tarpeen keskustella siitä, millainen järjestely kyseisessä tehtävässä on mahdollinen.
Minulle etätyö merkitsee ennen kaikkea mahdollisuutta yhdistää työ ja muu elämä tavalla, joka ei muuten onnistuisi. Saan rauhan tehdä vaativaa työtä kunnolla, säästän aikaa ja rahaa ja voin asua lähellä ihmisiä, joiden lähellä haluan tässä elämänvaiheessa olla.
Etätyö ei sovi kaikille eikä kaikkiin tehtäviin. Sama pätee lähityöhön. Tämä on vain yksi näkökulma, omasta arjestani. Minulle ja nykyiseen työhöni etätyö on toimiva vaihtoehto, koska näin saan työni tehtyä paremmin.