Blogin kirjoittaminen ei ole vain sanojen asettamista peräkkäin. Se on oman tilan luomista, oman identiteetin rakentamista ja samalla loputon oppimisprosessi. Se ei ole pelkästään tekstien julkaisemista, vaan myös alustan kehittämistä, käytettävyyden hiomista ja oman tyylin löytämistä. Kun aloitin blogini uudelleen, huomasin nopeasti, että en halua kiirehtiä – haluan rakentaa siitä paikan, joka toimii niin minulle itselleni kuin lukijoillekin.
Blogi on kirjoittajansa peili
Blogin täytyy heijastaa kirjoittajaansa. En halua tehdä jotain, mikä tuntuu päälle liimatulta tai keinotekoiselta. Jos blogi ei ole aidosti minun näköiseni, en usko, että sillä olisi pienintäkään mahdollisuutta muodostua suosituksi tai edes kiinnostavaksi.
Moni blogi yrittää miellyttää kaikkia ja hukkuu massaan. Yritän välttää sitä. Minulle tärkeintä on, että blogini perustuu siihen, millainen olen, mitä ajattelen ja millaisia kokemuksia minulla on. Jos se resonoi muiden kanssa, hienoa – mutta ensisijaisesti sen täytyy olla rehellinen jatkumo omasta tekemisestäni.
Tekniikan kanssa on vielä hiottavaa
Blogin rakentaminen on myös yllättävän teknistä. Olen tutkinut muita blogisivustoja ja nähnyt, mikä toimii ja mikä ei. Moni blogi latautuu hitaasti, tuntuu kankealta käyttää tai hukkuu mainosten sekaan niin, että itse sisältö jää toissijaiseksi. Toisaalta on myös upeita ja selkeitä blogeja, joissa kaikki toimii – mutta ne eivät silti tunnu omilta.
Tällä hetkellä blogini ulkoasu on hyvin yksinkertainen. Se varmasti kehittyy ajan myötä, mutta nyt alkuun tärkeintä on, että se toimii. Minulle selkeys ja yksinkertaisuus ovat kaiken lähtökohta. Lähestyn tätä samaan tapaan kuin työtäni – kun perusasiat ovat kunnossa, kaikki muu on helpompaa.
En halua hätiköidä, vaan tehdä blogista sellaisen, että se on helppo lukea ja navigoida. Siksi en ole vielä ottanut käyttöön esimerkiksi kommentointia. Haluan ensin varmistaa, että perusrakenne toimii, ennen kuin lisään uusia toimintoja.
Elämästä kirjoittaminen
Entä blogini teema? Voiko blogin aiheena olla elämä? Ehkä voi, ja ehkä sillä pääsee pitkälle. En halua rajata itseäni liikaa, koska silloin kadotan jotain olennaista – mahdollisuuden antaa blogin kasvaa ja kehittyä luonnollisesti.
”Olen lapsesta saakka halunnut olla kirjailija, ehkä voisin ensin onnistua bloggaajana.”
Lopulta blogi on minulle tapa ajatella ääneen, jäsentää maailmaa ja tuoda esiin sitä, mikä minua puhuttelee. Se ei ole pelkästään kirjoittamista, vaan myös oman ajattelun esiin tuomista ja ajatusten kirkastamista. Olen lapsesta saakka halunnut olla kirjailija, ehkä voisin ensin onnistua bloggaajana.
Jos blogi onnistuu heijastamaan kirjoittajaansa, se löytää kyllä omat lukijansa. Mutta ennen kaikkea sen täytyy myös tuntua omalta – vain silloin sillä on merkitystä.