Aurinko paistaa ja lämmittää jo kunnolla. Ilma tuoksuu alkukesältä, tuoreelta nurmelta ja mullan alta kurkistavilta kukkasilta, rikkaheiniltä ja uusilta aluilta. Mäkäräisetkin ovat heränneet ennen minua ja muistuttavat, ettei mikään vuodenaika ole täydellinen – edes kesä. Mutta ehkä juuri siksi tämä tuntuukin niin oikealta.
Takana on muutto ja sen jälkeinen talvi. Edessä vielä se maaginen ”siivoan sitten keväällä” -loppusiivous, jota siirrän päivästä toiseen kuin sääennustetta, joka ei koskaan täysin toteudu. Allergiaa, sairastelua, paljon tekemättömiä töitä, unohtuneita sähköposteja ja keskeneräisiä to do -listoja. Elämä ei ole valmis, ei aikataulussa, eikä siististi viivottimella vedetty. Taaskaan.
Ja silti, on hyvä olla. On ihanaa olla. Lämpimässä, auringossa, puutarhassa, vaikka mäkäräiset purevat ja piha on täynnä kaikenlaista vuosien varrella villiintynyttä.
”Jo joutui armas aika, ja suvi suloinen.”
Kesä ei ala vasta sitten, kun kaikki on valmista. Se alkaa silloin, kun huomaa, että ei tarvitse enää odottaa.
Saa istua hetkeksi, vaikka lista huutaa tekemättömiä asioita. Saa olla onnellinen, vaikka kaikki ei ole järjestyksessä. Ehtiihän noita, asia kerrallaan.
Saa hengittää ulkona ja tuntea, että nyt on kesä.
Se ei kysy, ehditkö mukaan. Se vain tulee. Kesä.