Kesässä on paljon hyvää. Valoa riittää melkein ympäri vuorokauden ja kiire hellittää hetkeksi, kun puhelin sekä Teams vaimenevat. Elämä asettuu kaiken kaikkiaan hieman pehmeämpään asentoon. Työhön keskikesä tuo usein mukanaan harvinaista ylellisyyttä – työrauhaa.
Sähköposti ei kilahtele aivan samaan tahtiin kuin muulloin, kokouskalenterissa on aidosti hengitystilaa ja keskeneräisiä asioita ehtii hoitaa loppuun ilman, että kukaan vetää hihasta seuraavaan suuntaan. Ajatuksia voi kirjoittaa loppuun asti, rästiin jääneisiin tehtäviin voi palata rauhassa, ja kesässä voi kokea jopa tämän päivän luksusta eli valmistella jo tulevan syksyn asioita.
Kesässä on kuitenkin myös se toinen puoli: helle. Helteellä jokaisella on omat selviytymisstrategiansa. Toiset hakeutuvat varjoon ja toiset yrittävät sinnikkäästi teeskennellä olevansa edelleen toimintakykyisiä. Meidän nelijalkaisessa taloudessamme ratkaisu näyttää olevan täydellinen antautuminen. Kun lämpötila nousee riittävästi, eläimet eivät enää niinkään lepää kuin sulavat. Ne lojuvat pitkin lattioita ja sohvannurkkia siinä kunnossa, että näyttävät lähinnä aurinkoon unohtuneilta voipaketeilta.
Siinä niitä katsellessa täytyy yrittää muistuttaa itseäänkin siitä, että ehkä keskikesän tärkein juttu on juuri tämä: kaikkea ei tarvitse suorittaa täydellä teholla. Välillä saa vähän sulaa itsekin. Tehdä asioita vähän hitaammin, hoitaa tärkeät asiat, mutta jättää turhaa tekemistä odottamaan ja antaa sekä itselle, että ajatuksille hieman enemmän tilaa ja rauhaa.
Itse yritän toteuttaa tätä aloittamalla kesän arkiaamutkin vähän hitaammin – tosin päivät kyllä sitten venyvät illasta, kun “suorittaja” joka tapauksessa iskee omalle työpöydälle ennen lyhyttä lomanpätkää.
Suorittajan ilmestymisestä huolimatta kesän parhaisiin asioihin kuuluu juuri rauha. Työ ei vieläkään katoa mihinkään, mutta useampi asia tulee saatettua ajoissa loppuun ja hetkeksi tekemisen ympärille laskeutuu enemmän valoa, hiljaisuutta ja myös armollisuutta. Ja jos päivän tehokkain olento on edelleen se kärpänen, joka pörrää ikkunan ulkopuolella, ei ehkä kannata ottaa itsestäänkään liikaa paineita.
