Kevät on täällä! Aurinko paistaa, linnut laulavat ja meillä kotona jokainen neliösentti kiiltää… mudasta.
En tiedä, miten muilla eläinperheillä pidetään kodit puhtaina ja kiiltävinä, mutta täällä meillä kevään etenemisen voi mitata mopin käyttöasteella. Kun marraskuussa moppi enimmäkseen huilaa kylppärin nurkassa ja jouluna sitä korkeintaan vilautellaan, niin maaliskuun saapuessa moppisanko muuttuu kodin keskipisteeksi. Ei ole enää edes mitään järkeä tyhjentää vettä pesukertojen välillä – seuraava tassunjälki tatuoidaan lattiaan jo ennen kuin ehdin mopin puristaa kuivaksi. Vesi vaihtuu vasta iltapissatuksen jälkeen, ja siinä vaiheessa ämpäri muistuttaa enemmän riisipeltoa kuin siivousvälinettä. Likaisia pyyhkeitä on joka ovella odottamassa, ja pesukone uhkaa sanoa itsensä irti koirankarvaisten rättien pesemisestä.
Tassut, mahakarvat, kuono – ikuinen arvoitus, miten nopeasti koiran saa kuonosta hännänpäähän saakka mutaiseksi ihan vain pikaisella pihakäynnillä.
No, Usvalla on missio: kaivaa kuoppa takapihalta Kiinaan saakka. Urakan sivutuotteena multasuihkun saa niskaansa myös liian lähelle eksynyt kaveri – halusi tai ei.
Jaoin pihan pentuaidan avulla kahtia, että mutaisimmat osat ehtisivät sulaa ja kuivua talven jäljiltä. Se ainoa kuiva, ruohoinen osuus on koirien käytössä – ja on kohta yhtä mutainen kuin muukin osa pihasta, sekä hieman enemmän kuoppainen…
Märkä koira haisee kaikkialla, mutta koska itselläni ei ole hajuaistia, tämä huonosti valittu huonetuoksu, joka seuraa mukana sänkyyn saakka, ei juuri häiritse. Kuitenkin jossain vaiheessa lakanoita ravistellessa alkaa tuntua, että nukkuisin mieluummin hiekkarannalla – tosin rannalla ei kukaan tule tuijottamaan syyttävästi, jos puistelet liikoja hiekkoja makuualustaltasi keskellä yötä.
Olen myös alkanut harkita vakavasti vierastossujen hankkimista. Ei sillä, että meillä vieraita kävisi, mutta ne harvat kerrat kun käy, ei voi ketään laittaa sukkasillaan kulkemaan.
Itselläni kotitossut on nykyään koko ajan jalassa, koska ilman tossuja kodin hiekka- ja kurakerros toimii kuin santapaperi jalkapohjissa. Ja onhan tossuissa toki häivähdys japanilaista vieraskoreutta – ehkä, mutta meillä se on tällä hetkellä ennemminkin ”luonnon monimuotoisuus suoraan olohuoneessa” -tyylisuunta menossa.
Mutta mitäpä sitä valittamaan. Kysymys on elämänvalinnoista, ja ne valinnat kuorsaavat parhaillaan iltaunillaan ennen seuraavaa ulkoilukierrosta.
Nyt on vuoden paras aika, nautitaan siitä.