(Otsikko: Ray Bradbury)
Viettiäni kulkea ja kokea on koeteltu elämäni aikana monella tapaa. Moni haave on jäänyt – ja tulee jäämään – toteutumatta, sillä perussairauteni pitää minut tutun ja turvallisen terveydenhoidon ja palveluiden äärellä. Ilman ympäristön tarjoamaa rokotesuojaa ja joka viikkoista vasta-ainelääkitystäni elämäni pelimerkit olisivat aivan toisenlaisessa asennossa.
Olen jo hyväksynyt sen, että synnynnäisen immuunipuutokseni vuoksi en voi matkustaa pitkälle tai kaukaisiin maihin, vaikka mieleni tekisikin. Onneksi kaipuutani maailmalle lievittävät upeasti toteutetut luonto- ja matkailudokumentit. Niiden äärellä voin matkustaa sohvalta käsin maailman ääriin – paikkoihin, joihin en omin jaloin koskaan voisi astua. Viidakoissa, vuorilla ja merten syvyyksissä voin tuntea olevani osa jotakin suurempaa, tutustua kulttuureihin ja ihmisiin, ja hetkeksi unohdan, että fyysiset rajat pitävät minut paikallaan.
Muutaman vuoden takainen pandemia ei varsinaisesti mullistanut arkeani samalla tavalla kuin monien muiden kohdalla. Epidemiakaudet ovat minulle kuin ikuinen noro-epidemia, jossa varovaisuus tartuntojen suhteen on jo valmiiksi osa jokapäiväistä elämää. Pahimpaan tautiaikaan en poistu kotoani kuin hoitamaan välttämättömät asiat, ja matkustaessani olen aina erityisen tarkka hygieniasta ja ruokailusta. Tunnen jo aika hyvin eri ruokien bakteriologiset ominaisuudet ja tiedän, mitkä asiat ovat riskejä.
“Hyvällä matkailijalla ei ole tarkkoja suunnitelmia, eikä hän pidä perille pääsemistä erityisen tärkeänä.”
– Laotse
Sairauteni on luonnollisesti estänyt minua muuttamasta työn perässä maailmalle – mikä on jossakin määrin vaikuttanut urakehitykseeni.
En ehkä ole päässyt rakentamaan kansainvälistä uraa ulkomailla, mutta olen päässyt toteuttamaan vaikuttavia ja arvokkaita projekteja täällä, kotimaassa, kotimaani hyväksi. Koenkin, että olen saanut tehdä uskomattoman hienoja asioita ja saanut myös aikaan jotain tärkeää ja kestävää.
Ja niin palaan takaisin sohvalle. Aivan liian harvoin tosin ehdin näillekään reissuille – mutta silloin kun ehdin, dokumentit ja luonto-ohjelmat tarjoavat minulle portin maailmalle. Ne ovat ikkuna paikkoihin, joihin en voi fyysisesti matkustaa, mutta joissa voin silti käydä mielessäni. Jokainen ohjelma vie minut hetkeksi Alppien huipuille, viidakoiden syvyyksiin tai maailman suurkaupunkien sykkeeseen. Ja vaikka en voi lähteä, voin silti kokea ja oppia – ja se, jos jokin, on matkustamisen ydin.
Milloin seuraava kausi Amazing Race -ohjelmasta alkaakaan?