Avainsana: aika
-
Elokuun viileät aamut ja pian saapuvat villasukkakelit
Tänä aamuna se tapahtui, ensimmäinen oikeasti syksyinen aamu. Kun astuin ulos koirien kanssa, ei vastassa ollut pakahduttavaa hellettä, eikä edes lempeä kesätuulahdus. Sen sijaan tunsin iholla tutun viileyden, joka hiipii jostain pohjoisen suunnalta, vähän kalseana mutta samalla raikkaana. Ensimmäinen ajatus: syksy lähestyy. Hitaasti, mutta varmasti. Ja toisaalta – hyvä niin. Oli ihanaa vetää keuhkot täyteen…
-
Sielumuistot – kun tunnemme asioita, joita emme ole itse kokeneet
On paikkoja, joissa et ole koskaan käynyt – ja silti tunnet olosi kotoisaksi. Maisemia, jotka pysäyttävät, vaikka et muista nähneesi niitä koskaan. Tunteita, jotka kumpuavat jostain niin syvältä, ettei niitä pysty selittämään järjellä. Jo astuessasi niiden ilmaan, tiedät: olen ollut täällä ennen.
-
Keskikesä, juhannus, soi hanurista valitus…
Taas on juhannus. Vuodet vierivät hirmuista vauhtia – aivan kuin kesäkin, joka juuri vasta alkoi ja nyt jo kääntyy taas päivä lyhenemään. Tänä vuonna en kirjoita tätä mökkilaiturilta enkä saunan jälkeen vilvoitellen, vaan sisältä, tietokoneen ääreltä. Silti kuulen käen kukkuvan jossain ulkopuolella. Hymyilyttää.