Kriisien hinta näkyy taivaalla – osansa laskusta maksaa myös lentoliikenne

Vuosi on kääntynyt viimeiselle neljännekselleen, eikä lentoliikenteen tilanne näytä kovin valoisalta. Lähi-idän kriisi jatkuu vailla kestävää ratkaisua, polttoaineen hinnat ovat nousseet rajusti ja lentoyhtiöiden tulevaisuuden näkymät muuttuvat kuukausi kuukaudelta epävarmemmiksi.

Seuraan lentoliikenteen kehitystä työni puolesta, mutta viime kuukausina uutisten lukeminen on tuntunut tavallista raskaammalta. Eikä pelkästään siksi, että toimialalla on isoja haasteita. Taustalla on jotain niin paljon suurempaa.

Lentopolttoaineen hinta on noussut tasolle, jolla on väistämättä seurauksia. Monet lentoyhtiöt ovat toistaiseksi selvinneet pahimmilta kustannusvaikutuksilta polttoainesuojausten ansiosta. Suojaukset eivät kuitenkaan kestä ikuisesti. Kun vanhat sopimukset päättyvät, yhä useampi yhtiö joutuu ostamaan polttoaineensa huomattavasti aiempaa korkeammalla hinnalla.

Ryanairin toimitusjohtaja Michael O’Leary varoitti juuri (Reuters 20.10.2026), että lentolippujen hinnat saattavat nousta Euroopassa ensi vuonna jopa 20 prosenttia. Se on melkoinen ennuste yhtiöltä, jonka koko liiketoimintamalli rakentuu halpalentämisen ympärille.

Samaan aikaan toinen suuri halpalentoyhtiö Wizz Air on joutunut perumaan koko talvikauden lennot Abu Dhabiin ja Dubaihin. (The National 8.10.2026). Pari viikkoa myöhemmin Simple Flying uutisoi yhtiön lopettavan lennot 20 kohteeseen (Simple Flying 19.10.2026).

Ilmatilarajoitukset, kiertoreitit ja huimasti kasvaneet kustannukset tekevät osasta lentoyhteyksiä yksinkertaisesti kannattamattomia. Monella muullakin lentoyhtiöllä on vaikeuksia, eikä kaikkien selviytyminen nykyisestä tilanteesta ole itsestään selvää.

Lentoliikenteessä on yksi sitkeä väärinkäsitys: jos lentokoneet ovat täynnä, lentoyhtiöillä täytyy mennä hyvin. Todellisuudessa täysi kone ei vielä takaa kannattavaa lentoa. Jos kustannukset kasvavat lipputuloja nopeammin, matkustajamäärien kasvu ei ratkaise ongelmaa. Tästä kirjoitin aiemmin Täysi kone ei vielä tarkoita kannattavaa lentoa -kirjoituksessani.

Eikä lentoyhtiö voi yksinkertaisesti siirtää kaikkia kustannuksia lippujen hintoihin. Jossain vaiheessa vastaan tulee matkustajan maksukyky. Kun lentäminen kallistuu ja ihmisten oma talous on tiukalla, myös kysyntä voi vähitellen heiketä. Ostovoiman heikkenemisestä on omalla kotimarkkinallamme puhuttu kaikki nämä koronanjälkeiset vuodet, ja kaikki varmasti toivovat, että nokka kääntyy nousuun ennen pitkää. Valopilkahduksia on ollut, mutta moni niistä on myös sammunut.

Pelkään kuitenkin, että loppuvuoden aikana kuulemme vielä lisää ikäviä uutisia. Reittejä lopetetaan, kapasiteettia vähennetään ja joidenkin lentoyhtiöiden taloudellinen tilanne saattaa käydä kestämättömäksi. Etenkin pienemmille ja jo valmiiksi heikon kannattavuuden kanssa kamppaileville yhtiöille nykyinen tilanne on vaikea ja vakava.

Tämä kaikki vaikuttaa myös alueiden saavutettavuuteen. Lentoyhteyksien syntyminen ja säilyminen riippuu monesta tekijästä, joihin paikallisesti ei voida vaikuttaa. Vaikka alueella olisi kysyntää ja halua kehittää yhteyksiä, lentoyhtiön on pystyttävä tekemään niillä kannattavaa liiketoimintaa. Juuri nyt tuo yhtälö on entistä vaikeampi.

Mutta lentoliikenne on lopulta vain yksi pieni osa paljon suurempaa ongelmaa.

Kun seuraan Lähi-idän, Ukrainan ja Yhdysvaltojen tapahtumia, huomaan miettiväni yhä useammin, mihin tämä maailma on menossa. Sotien ja kriisien seuraukset näkyvät taloudessa, yrityksissä ja ihmisten arjessa ympäri maailmaa. Silti niiden kaikkein raskaimmat seuraukset kantavat ihmiset, joiden elämä ja turvallisuus ovat suoraan uhattuina.

Lentolipun kallistuminen tai lentoreitin päättyminen tuntuu kovin pieneltä asialta sen rinnalla.

Ja kuitenkin nämäkin seuraukset ovat todellisia. Lentoliikenne yhdistää ihmisiä, perheitä, yrityksiä ja kokonaisia alueita. Kun yhteydet vähenevät, maailma muuttuu monelle vähän vaikeammin saavutettavaksi.

Tavallisena ihmisenä sitä tuntee välillä melkoista voimattomuutta. Mitä oikein pitäisi tehdä, jotta tämä hulluus saataisiin loppumaan? Miten maailma saataisiin takaisin tilanteeseen, jossa tulevaisuutta voisi jälleen suunnitella edes jonkinlaisella luottamuksella?

En tiedä vastausta. Ja kun katson tämänkin aamun uutisia, niin tuskin tietää kovin moni muukaan.

Mutta toivoisin, että vielä jonain päivänä lentoliikenteen suurimmat uutiset koskisivat jälleen uusia yhteyksiä, uusia mahdollisuuksia ja ihmisten kohtaamisia. Eivät sotia, suljettuja ilmatiloja ja niiden seurauksia.

Olisi jo korkea aika saada vähän parempia uutisia.